Vihdoin sain valmiiksi merellisen kesäpeiton kummitytölleni Lauralle ja hänen isoveljelleen. Kirjastosta löysin tilkkupeittokirjan, jossa oli vauvoille ja pikkulapsille tehtyjä malleja, mutta mukana yksi merihenkinen peittokin. Tästä otinkin sitten pohjaksi mallin, jota mukaellen tein peiton.

Tämä oli ensimmäinen kokonainen iso tilkkupeitto, jonka olen ikinä tehnyt. Ja opin valtavasti tätä tehdessä. Ensinnäkin kannattaa varata aikaa, toiseksi peiton harsinta huolella parantaa tikkauksen jälkeä. Huomasin myös miten vaikeaa on tikata applikoituja kuvioita keskelle peittoa. Myös minulle aiemmin vaikea reunus tuli nyt opittua. Keksin näet missä oli vika kun aiemmin nuo kauniit kulmat ei sitten millään onnistuneet vaan aina oli jotain pielessä.  En ollut ommellut kulmakohtia oikeasta kohdasta, olin laskenut vähän liikaakin saumavaroja, josta syystä kulmat aina repsottivat.

 Kuva on otettu ennenkuin huomasin että leijan naru puuttuu ja lopullisessa työssä on mukana myös naru, joten leija ei leiju itsekseen. Kankaina käytin kaikkea mahdollista, uutta ja vanhaa, on Marimekkoa, vanhaa värjättyä lakanaa, uusia tilkkukankaita sekä vanhoja löytöjä.  Itse tekeminen oli kivaa ja aika hurahti huomaamatta kun tähän syventyi.  Silityslautani-ja rautani ovat vähän kärsineet tuosta applikaatiota varten käytetystä liimapaperista, mutta mitäs pienistä.

Tässä vielä lähempää otettu otos.

Vaikka kesäiset ilmat vähän vaihtuivatkin, niin nautitaan ja rentoudutaan juhannuksena.